|
Teos kuvaa samalla ensi
kertaa, miten veteraanipolven ja suurten ikäluokkien väliin
jäävän nk. hiljaisen sukupolven lapset ja nuoret
selvisivät siviilissä. Sarjalla on kaksi
päätoimittajaa, dosentti, VTT Sari Näre ja professori,
VTT Martti Turtola.
Erityisen teossarjasta tekee
se, ettei näitä aiheita ole aiemmin tutkittu ja julkaistu
näin laajana kokonaisuutena. – Suomen jatko- ja
talvisodasta on kirjoitettu lukuisissa teoksissa, kuin lapsia ei
olisi ollutkaan, toteaa sarjan ensimmäisen osan Haavoitettu
lapsuus ja toisen osan Uhrattu nuoruus päätoimittaja Sari
Näre. Nämä kirjat kartoittavat nyt ensi kertaa lasten
ja nuorten omaa kokemushistoriaa ja kuvaavat heidän
tunnemuistojaan. Ne ovat koskettavia ja usein satuttavia, kuvailee
päätoimittaja Sari Näre.
Tutkimustietojen ohessa sodan
ajan lapset muistelevat sen ajan lasten leikkejä,
kotikasvatusta, koulunkäyntiä, kuria, vanhempien ja kodin
menetystä, lasten siirtelyä paikasta toiseen,
yksinäisyyttä, isovanhempien merkitystä ja monenlaisia
sodan vaaratilanteita.
Aikuisilla ei useimmiten
ollut aikaa olla lastensa kanssa. Kirjan lukuisista esimerkeistä
Anneli kuvaa lapsena kokemaansa hellyyden puutetta näin: ”Ei
ymmärretty lohdutuksen tarvetta, ei lapsia niin kauheasti
paijattu ja hyysätty. Kuka ihme niitä lapsia ny suukotti,
mä tiedän paljon mun ikäisiä, jotka ei
elämässään oo ollu isänsä sylissä
vaik sois ollu eläväki. Joku voi sanoa, ettei ole ollu
äitinsäkään sylissä&ldots; Vaan että
hyvä poika, olethan hyvä tyttö, ole kiltti
tyttö.” Radiossa lastentunteja pitänyt
Markus-setäkin tähdensi lapsille, kuinka tulee olla reipas
ja iloisella mielellä. Kipeistä tunteista, peloista ja
ahdistuksesta ei rohjettu puhua.
Sodassa koettua -teos
selvittää myös taustoja ja faktatietoja. Sodan ajan
lähes miljoonasta lapsesta yli 50 000 jäi sotaorvoiksi, 70
000 joutui sotalapsiksi, vielä suurempi määrä
menetti kotinsa vanhempiensa tavoin evakkona tai pommituksissa.
Lapsia kuoli desanttien ja partisaanien uhreina, vihollisen vankeina
ja pommituksissa. Kirjoittajat nimittävät tätä
hiljaista, sodassa kasvanutta sukupolvea kannattelijasukupolveksi,
joka kovien kokemusten lisäksi on kantanut vuosikymmeniä
vanhempiensa tuskaa, jonka sota on aiheuttanut. Lapset ja nuoret ovat
olleet moninkertaisia uhreja ja monien on ollut vaikea kertoa
kokemuksistaan. Kaikki eivät pysty siihen
vieläkään, Näre kertoo.
Dosentti Sari Näre on
kirjoittanut kirjaan mm. artikkelin sotaorpojen mykästä
ikävästä. Hänen mukaansa ”sotaorpojen
näkökulmaa ei myöskään ole tuotu liiemmin
esiin julkisesti, vaan sitä on pikemminkin vähätelty,
kuten Tertun kirjassa kertoma muisto kuvaa”: ”Kun oli
äitienpäivä niin opettaja puki mun vanhemman siskoni
pojaksi, lippalakin päähän ja pussihousut jalkaan ja
laittoi siskon laulamaan ”Älä itke äitini,
älä äiti kulta, vaikka vaan nyt isäni on jo musta
multa”. Arvaa vaan kuinka paha mun äitin oli kuunnella
sitä. Äiti itki aivan hirveästi sinä äitienpäivänä.”
Kirja esittelee myös
sotalapsien kokemuksia ja perheiden kohtaloita. Toisen maailmansodan
aikana yli 70 000 lasta siirrettiin naapurimaihin turvaan. Eniten
lapsia lähetettiin vuosina 1942 ja 1944. Suuri osa lapsista sai
rauhallisen kodin Ruotsista tai muista Pohjoismaista. Valtaosa
palasi, vaikka pienimpien suomen kielen taito oli unohtunut.
Heitä on yhä elossa noin 40 000. Kadonneiden
määrää ei tiedetä. Yli 10 000 lasta jäi palaamatta.
Sodassa koettua -sarjan
kirjat valmistuvat elokuusta 2007 alkaen
Sodassa koettua -sarjan osat
ilmestyvät puolen vuoden välein. Ensimmäinen osa
Haavoitettu lapsuus ilmestyy elokuussa 2007 ja siitä
järjestetään erillinen tiedotustilaisuus.
Sarjan toinen osa Uhrattu
nuoruus perustuu myös uuteen ja osin jo dokumentoituun tutkimus-
ja haastattelutietoon sodan ajan nuorten kokemuksista taisteluiden
keskellä. Teoksen aiheita ovat sota-ajan nuorisopolitiikka ja
nuorisotyö, tyttöjen ja poikien ”isänmaan
puolesta -kasvatus”, sotilaspojat, Is-pojat, partiolaiset,
pikkulotat, apusisaret, liikuntakasvatus, nuorten työt, talkoot
ja työleirit. Kirja ilmestyy alkuvuodesta 2008.
Aikuisten
elämää sodan keskellä
Sarjan kolmas osa Arkea sodan
varjossa kuvaa, miten ihmisen perustarpeista kuten työstä
ja levosta, ravinnosta ja terveydestä, läheisyydestä
ja turvallisuudesta huolehdittiin sodan aikana. – Jokainen
tietää, miten paljon perusterveydenhoidosta puhutaan
tänä päivänä, joten voi vain kuvitella,
millaista se oli sodan melskeissä, pohtii Martti Turtola. Kirjan
esimerkit kuvaavat, miten siviilielämää vaikeuttivat
alituinen pelko sodan vaaroista, huoli perheen toimeentulosta
sekä valtava työtaakka työikäisten miesten
ollessa rintamalla. Yhteiskuntaa pyöritettiin vanhusten, naisten
ja nuorten voimin. Arkea sodan varjossa -osa ilmestyy syksyllä 2008.
Neljännen osan
Yhdessä eteenpäin aiheina ovat ihmisten henkiset
perustarpeet. Mitä merkitsi yhteishenki, voitontahto ja tappion
tunnot, mitä henkisyys ja hengellisyys. Mikä merkitys oli
tieteellä ja taiteilla. Kirja ilmestyy keväällä 2009.
Kirjoittajat ja kuvittajat
Sodassa koettua -sarjan
kirjoittajat ovat lapsuuden, nuoruuden ja kulttuurin tutkimukseen
suuntautuneita historioitsijoita, joita yhdistää kokemus-
ja psykohistoriallinen ote. Tekstiä täydentää
autenttinen kuvitus, joka on etsitty teokseen paitsi
Puolustusvoimien, Museoviraston, Suomen Kuvapalvelun ja muiden
kuvatoimistojen myös yksityisten henkilöiden
kuva-arkistoista. Kuvatoimittajana toimii Kalevi Keskinen. Teoksen
graafinen ulkoasu on arkkitehti Marko von Konowin käsialaa.
SODASSA KOETTUA 1–4
-TEOKSEN TOIMITUSKUNTA
Osat 1–2:
Haavoitettu lapsuus ja Uhrattu nuoruus
Päätoimittaja,
dosentti, VTT Sari Näre,
professori,
FTT Juha Siltala,
tohtorikoulutettava,
FM Jenni Kirves, Helsingin yliopisto
Kirjoittajina
em. lisäksi: Tuomas Tepora, Atte Oksanen, Ville Kivimäki.
Osat 3–4:
Arkea sodan varjossa ja Yhdessä eteenpäin
päätoimittaja,
professori, VTT Martti Turtola,
FT Tiina
Kinnunen, Joensuun yliopisto,
yleisesikuntamajuri,
VTM Juha Mälkki, Maanpuolustuskorkeakoulu,
Helsingin
yliopisto, professori, yleisesikuntamajuri, FT Aki Huhtinen, Maanpuolustuskorkeakoulu.
Kirjoittajina
em. lisäksi: Ilkka Levä, Jussi Turtiainen.
|
